tiistai 17. joulukuuta 2013

Kansanvallan kriisi

Itsenäisyyspäivästä on kohta kaksi viikkoa, ja minua vaivaa yhä A-Studio: Talkin viimeviikkoinen keskustelu Tampereen tapahtumista. Ei pitäisi antaa vaivata, koska tiedän, että kiistellystä kysymyksestä keskustelemaan kutsutaan aina henkilöt, jotka eivät tule ymmärtämään toisiaan tai esittävät jostain syystä - kuitenkin eri syystä kuin Sokrates - tyhmää. Tarkoitus ei ole tuoda totuuteen pyrkivän keskustelun avulla selkoa tapahtumista, vaikka näin ohjelmassa toisinaan väitetäänkin (ja yllättävän tyytyväisesti sanotaan sekin, että "keskustelu varmasti jatkuu"), vaan ymmärtää vastakkaisia kantoja asiaan. Sehän on helpompaa kaikille osapuolille, toimittajallekin, ja katsojatkin saavat edes jonkinlaista viihdettä. Paitsi minä, jolle tulee paha mieli, kun keskustelu ei pyri totuuden selvittämiseen.

Keskustelemassa olivat anonyymi "kiakkovieras", vasemmistolainen opiskelija, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja ja Kokoomuksen kansanedustaja. Anonyymi mielenosoittaja viljeli anarkismiin yhdistettäviä termejä ja ajatuksia, joita toimittaja pyysi jatkuvasti selventämään ja joita välivideolla esiintynyt menestynyt, Linnan juhliinkin osallistunut kirjailija piti auttamattoman vanhentuneina ja toimimattomina yhteiskunta-analyysin apuvälineinä. Vasemmistolainen opiskelija, joka kuuluu hallitusyhteistyötä arvosteleviin vasemmistoliittolaisiin, yritti kaivaa kahdelta muulta keskustelijalta ymmärrystä tapahtumille ja puolustautua päätoimittajan hyökkäyksiä vastaan - tämä näet keskittyi paitsi tuomitsemaan kansalaisliikehdinnän myös tahraamaan sillä Vasemmistoliiton mainetta pelkästään sillä perusteella, että joukossa oli ilmeisesti ollut enemmän vasemmistohenkisiä kuin perussuomalaisia mielenosoittajia. Kansanedustaja ihmetteli koko ajan, miksi hyvinvoivassa Suomessa pitää käyttää väkivaltaa politiikassa, miksi lailliset osallistumistavat eivät riitä.

Keskustelussa oli hyvää se, että ymmärtäjät yrittivät keskusteluttaa muita tapahtuman todennäköisistä taustoista ja ettei niitä hevosia enää niin hirveästi vatvottu; huonoa se, että ymmärtämättömät joko politikoivat (päätoimittaja) tai esittivät kirjailijan tavoin tyhmää epäsokratesmaisesti (kansanedustaja). Jotain järkevää kansanedustaja sentään sanoi todetessaan, että pitäisi varmaan kysyä joltakulta sosiologilta näistä taustoista. Ei hullumpi ajatus.

Miten sosiologi vastaisi siihen, että käytetään väkivaltaa, vaikka muitakin vaikutuskeinoja olisi? En tiedä, mutta poliittisluonteinen väkivalta demokratiassa kertoo kaiketi demokratian kriisistä, sillä demokratian yksi tarkoitus on ehkäistä poliittista väkivaltaa. Sen Kokoomuksen kansanedustaja olisi voinut sanoa, jos se olisi sopinut hänen tyhmäesitykseensä, jonka mukaan Suomessa asiat ovat hyvin ja tuloerot maailman mittakaavassa pieniä, joskin kasvaneet.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa; sitä, että kaikki päättävät yhteisistä asioista. Politiikka on näiden yhteisten asioiden hoitamista. Jos kaikki eivät päätä yhteisistä asioista, ei ole demokratiaa, ja jos poliitikko hoitaa muita kuin yhteisiä asioita - ajaa muuta kuin yhteistä etua - hän on huono poliitikko.

Demokratia ei tarkoita, että enemmistö päättää. On mahdollista, että päätoimittajalla ja kansanedustajalla on tällainen virheellinen näkemys demokratiasta, sillä se on kai aika yleinen näkemys (kiakkovieraasta ja opiskelijasta olen epävarmempi). Enemmistöllä on kyllä demokratiassa enemmän valtaa kuin vähemmistöllä, mutta se ei vapauta velvollisuudesta tehdä yhteisen edun mukaisia päätöksiä eikä - ainakaan moraalisesti - huonoista päätöksistä seuraavalta paheksunnalta ja poliittisilta johtopäätöksiltä.

Olen puhunut demokratian olemuksesta blogissani aiemminkin. Pahoittelen toistoa, mutta asia on mielestäni erittäin tärkeä, koska koen, että monien poliitikkojen mielestä on ihan hyväksyttävää ajaa oman äänestäjäkunnan (oletetun äänestäjäkunnan, sillä äänestys on salainen) etua; sitä saatetaan pitää jopa poliitikon velvollisuutena. Ei se niin mene. Poliitikon pitää tehdä yhteisen edun mukaisia päätöksiä, olla koko kansan eikä jonkin kunnan tai maakunnan tai läänin poliitikko. (Tässä ei ole virhettä. Ei kunnallispoliitikonkaan ole soveliasta ajatella vain omaa kuntaansa. Kunta ei ole saari valtiossa sen enempää kuin valtio saari globaalisti toimivassa maailmassa.)

Laajemmin demokratia tarkoittaa myös eläinten ja kasvien, miksei myös elottoman luonnon, ottamista mukaan päätöksentekoon. Mutta kunhan nyt ensin selvittäisiin tästä ihmiskansanvallan kriisistä. Miten? Poliitikkojen pitää vain olla oikeita poliitikkoja, kansanvallan oikeaa kansanvaltaa. Jos ei ymmärrä, mitä demokratia ja politiikka tarkoittavat ja edellyttävät, on luovuttava vallasta. Sitten voi joutessaan vaikka taivastella sitä, miksi hevosen päälle heitetään maalia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti