Vapaus sallii vain ne riippuvuudet, jotka eivät rajoita sitä.
Mahdollisuus on myös mahdollisuus, ei pelkkä välttämättömyys.
Tulin lukeneeksi feministilehti Tulvan nettisivuilta päätoimittaja Atlas Saarikosken blogikirjoituksen tämän vuoden huhtikuun alusta ja aloin taas vaihteeksi ajatella vapautta. Kirjoitus käsitteli ukrainalaisen feministiryhmä Femenin - josta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa melko innoittuneesti - "Topless Jihad" -protestia ja siitä tuohtuneita muslimifeministejä. Saarikoski asettui muslimifeministien puolelle moittimaan Femeniä "kolonialistisen holhoavasta puheesta" ja "uhriuttamisesta". Minä puolestani asetun puolustamaan Femeniä ja kerron, miksi.
Femenin johtaja Inna Shevtshenko oli kommentoinut muslimifeministien avointa kirjettä protestikuvineen sanomalla muun muassa, että näiden silmiin on kirjoitettu avunhuuto ja että orjat kieltävät aina olevansa orjia. On tietenkin totta, ettei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää sille, miltä apua huutavat silmät näyttävät, ja että myös muut kuin orjat voivat kieltää olevansa orjia. Luulen kuitenkin, että Femen on kärkevän kielenkäyttönsä ja esiintymisensä taustalla riittävän hyvin perillä musliminaisten asemasta, jotta sen "länsimainen imperialismi" voidaan hyväksyä oikeaksi feminismiksi eli sellaiseksi, joka edistää tasa-arvoa. Ja voivathan silmät todella huutaa apua ja orjuutensa kieltävät olla orjia.
Shevtshenko kysyi kommenteissaan myös olennaisen kysymyksen: "Miksi heidän [musliminaisten] täytyy peittää ruumiinsa?" En tiedä tarkasti, mitä islam vastaa, mutta tiedän, että muslimimaiden välillä on eroja ja saman maan historian eri vaiheissa asiaan on suhtauduttu eri tavalla aina sen mukaan, mikä politiikka kulloinkin on vallinnut. Jos siis esimerkiksi Iranissa on nainen joskus saanut käyskennellä ulkona ilman huivia tai huivi päässä ja sitten yhtäkkiä huivi onkin ollut pakollinen, iranilaisnainen ei voi enää uskottavasti väittää valitsevansa huivia vapaasti. Hän voi väittää, että jäljelle jäävät vapaudet riittävät hänelle, mutta hän ei voi väittää olevansa yhtä vapaa kuin toisessa maassa asuva nainen, joka voi joko pukeutua tai olla pukeutumatta huiviin. Se, että sekä iranilaisnainen että muut naiset voivat periaatteessa, jos mikään ei heitä rajoita, käyttää tai olla käyttämättä huivia, on vapautta. Vastaan väittäminen on järjetöntä, vaikka 'huivin käyttäminen' korvattaisiin millä toiminnalla tahansa.
Sitten on väite mielen ja ruumiin eri vapauksista. Muslimifeministiaktivistien mielestä vapaus on enemmän mielessä kuin ruumiissa tai pelkästään mielessä eikä lainkaan ruumiissa. Olikohan se Derrida, joka jossain dokumentissa sanoi, että vankilassakin olemme tavallaan vapaita. Saman ajatuksen on omaksunut Pussy Riotin Nadezhda Tolokonnikova, joka oikeudenkäyntinsä aikana, varmana vankilaan joutumisestaan, totesi olevansa vapaampi kuin tuomari, vanginvartijat ja häntä vastaan todistaneet ihmiset, koska hän voi sanoa sen, mitä ajatteli. Vaikka Derrida oli aika vekkuli filosofi, en voisi väittää Tolokonnikovalle vastaan. Mielen vapaus on eittämättä suurempi ja tärkeämpi asia kuin ruumiin vapaus, mutta olisi järjetöntä väittää, ettei vankeudella olisi mitään merkitystä ruumiin (liikkumis)vapaudelle tai ettei ruumiin vapaudesta voisi edes puhua - ja vähintään epäuskottavaa väittää, ettei ruumiin vapaudella olisi merkitystä mielen vapaudelle, koska mieli ja ruumis ovat riippuvaisia toisistaan. Olkoon vain mieli vapaa vankilassa, mutta olisiko siitä haittaa vapaudelle, että ruumiskin olisi vapaa? Eikö se lähtökohtaisesti lisäisi kokonaisvapautta? Derrida ja Tolokonnikova olisivat varmaan samaa mieltä, mutta muslimifeministeistä ei näköjään oikein tiedä.
Jos jätetään mielen ja ruumiin ongelmallinen erottelu sikseen, voidaan ylipäätään kysyä, mikä on riittävä määrä vapautta ja minkälaatuista sen pitäisi olla. Ainakin on helpompi hyväksyä luonnon asettamat fyysiset ja psykologiset rajoitukset kuin ihmisten keksimät mielivaltaiset rajoitukset. Luonnon rajoitusten hyväksyminen ja tunnistaminen jopa lisäävät vapauttamme, kun emme hakkaa päätämme seinään ja kehitämme tekniikkaa rajoitusten voittamiseksi. Mutta miksi heidän täytyy peittää ruumiinsa (lämpimässä maassa)? Koska heitä koskee mielivaltainen rajoitus.
No, vapaus ei ole yhden vaan monen asian vapautta, eikä niitä aina saa kaikkia kerralla. Mutta jos innostumme yhdestä vapaudesta kovasti, emme välttämättä huomaa, mistä muista vapauksista luovumme sen hyväksi. Vapaus elää on niin tärkeää, että saatamme sen säilyttääksemme luopua vapaudestamme valita elämänkumppanimme, elämäntehtävämme ja uskontomme, jos meitä koskevat mielivaltaiset rajoitukset, joiden valvojat uhkaavat henkeämme heti kun vaadimme näitä vapauksia. Tilanne voi myös kestää niin kauan - jopa kokonaisen ihmiselämän - että mielenterveytemme tai edes toimintakykymme säilyttääksemme alamme väheksyä meiltä mielivaltaisesti kiellettyjä vapauksia ja keskitämme kaiken kunnioituksemme ja nautintokykymme yhteen kardinaalivapauteen, vapauteen elää. Ja mikä olikaan monien uskontojen mukaan kaiken elämän lähde? Miten etuoikeutettu olenkaan, kun minulle on annettu tämä suuri vapaus, johon voin keskittää kaiken vapaudenkaipuuni!
Vapauden säännöt ovat samat kaikille. Huivi tai ei huivia - vapautta; huivi - mielivaltaa; ei huivia - mielivaltaa. Kun opimme erottamaan toisistaan luonnon ja ihmisen mielivallan rajoitukset ja vastustamaan jälkimmäisiä, osaamme puhua vapaudesta muutenkin kuin omana tunteenamme. Lisäksi meistä tulee vapaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti