(Koska tähänastiset blogikirjoitukseni ovat olleet lähinnä ankaraa itsetutkiskelua, syvämietteistä moraalifilosofiaa ja käsiteanalyysia, ajattelin keventää blogiani aloittamalla määrittelemättömän pitkän muotimerkintöjen sarjan. Ensimmäinen aiheeni on pinnallinen mutta ajankohtainen.)
Mikä siinä rusketuksessa niin viehättää? Kesä on taas kuumimmillaan ja uimarannat täysimmillään lekottelijoista, joiden pitäisi olla lomalla mutta jotka sen sijaan suorittavat - auringonottoa suoraan vaalealle iholle, joka vielä keväällä näytti niin tummalta hohtavia hankia vasten mutta pelottaa nyt aaveen lailla runsaanvihreässä maisemassa. Valkea ja valkoinen näyttävät kesällä olevan kalpean synonyymejä suomalaisille, enkä nopeasti keksi kuin kaksi selitystä: 1) suomalaiset haluavat näyttää enemmän eurooppalaisilta (tai edes ruotsalaisilta), tai sitten 2) suomalaiset tuntevat maantieteellisesti perifeerisenä kansana suurempaa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan, koska ovat pohjimmiltaan metsäläisiä, ja haluavat siksi näyttää enemmän ulkoilmassa viihtyviltä alkuperäiskansojen edustajilta.
Nopeasti keksimäni selitykset sisältävät monta stereotypiaa ja ennakkoluuloa, mutta mikä muukaan voi selittää valkoisen ihmisen sairaan kiinnostuksen epäaitoon ihonväriin? Tanorektikoille ja muillekin auringonpalvojille pitäisi opettaa, että ihonvärejä ovat vain valkoisen, keltaisen, punaisen ja mustan synnynnäiset sävyt, ruskea kuihtuneen lehden ja toiselta puolelta liikaa paistetun kananmunan väri, vaikka se ei koko totuus olisikaan. Onhan auringonvalo luonnollinen ruskettaja, mutta vähäpukeinen, liikkumaton makuuasento paahteessa ei ole luonnollinen olotila. Kun alaston tai puolialaston ihminen joutuu suoraan auringonpaisteeseen, hänen ensimmäisen toimintasuunnitelmansa tulisi olla siitä poistuminen tyylikkäästi mutta päättäväisesti. Esimerkiksi kesämökin saunasta voi juosta (halutessaan kiljuen) alasti suoraan järviveteen, jota rantakoivut eivät varjosta, mutta uimisen jälkeen tulee palata saunan hämärään tai etsiä rantakoivu. Aurinkoiselle laiturille voi jäädä seisoskelemaan tai istuskelemaan korkeintaan siksi, kunnes kulmakarvat ovat kuivuneet.
Aktiivisen elämän seurauksena saatu paikallinen ja epätasainen rusketus, jota virheellisesti pidetään rumana rusketuksena, ei ole moitittava. Kesällä saa pukeutua kevyesti ja paljastavasti, jos se on toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Auringonotto ei ole toimintaa! (Toiminta on liikettä, valon ja varjon leikkiä. Auringonotto on paikallaanoloa auringossa, joka voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.) Toimintaa ovat puutarhanhoito, retkeily, matkailu sekä työnteko ja harrastukset ulkona. Auringonotto ei ole harrastus! (Harrastus on jotain, joka kehittää ihmistä. Auringonotto taannuttaa ihmisen.) Ihailemme esimerkiksi paidattomia, ruskettuneita asvalttityömiehiä aivan oikein juuri siksi, että he tekevät tärkeää työtä yhteisen infrastruktuurin hyväksi. Heidän palamistaan auringossa kuitenkin säälimme. Samoin ihailemme rintansa topilla peittänyttä pyöräilijänaista, joka huolehtii kunnostaan ympäristöystävällisellä tavalla ja käyttämällä hyväkseen asvalttityömiehen rakentamaa infrastruktuuria - samalla kun hän säilyttää rintansa kauneimmillaan eli maidonvalkeina. Paidatonta pyöräilijämiestä emme ihaile, sillä hän käyttää infrastruktuuria hyväkseen ruskettuakseen.
Tämä kesä on tähän asti ollut harvinaisen kaunis. Älkää suhtautuko kaiken elämämme alkulähteeseen, aurinkoon, epäkunnioittavasti ottamalla sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti