Äänestäkää, saatana!

Eurovaaleista on jo yli viikko, mutta ne pännivät minua yhä. Lopetin edellisen kirjoitukseni iloiseen kehotukseen mennä äänestämään, mutta 59,1 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista eli lukijoistani ei totellut. Se on surkea esitys. Belgiassakin 90 prosenttia äänesti (pakko ja pakko - tuskin se sakko kovin iso on, kun ei ole tuon lähempänä sata prosenttia); Tanskassa 56,4; Ruotsissa 48,8 ja Italiassa 60. Ajattelevatko äänestämättömät, että ähäkutti, minä en ainakaan haksahda tukemaan nykysysteemiä, jossa kaikki puolueet ovat samanlaisia itsensäedustajia, enkä allekirjoita sitä pinnallista hokemaa, että äänestämättä jättämällä luovun myös valitusoikeudestani, minulla on näkemys siitä, miten poliittisten asioiden pitää olla, ja paras tapa edistää oikeaa politiikkaa on joko vaikuttaa ruohonjuuritasolta suoraan tai yrittää vain itse selviytyä miten taitaa? Varmaankin.

Viikkoa ennen varsinaista vaalipäivää huomasin, että kotikaupunginosani, Vantaan Mikkolan, ostoskeskuksen tiiliseinään oli suihkutettu valkoisella spraymaalilla teksti "KOKOOMUS". Oletettavasti tekijä oli nuori, ja Kokoomushan oli nuorten suosikki varjovaaleissa (jos niin voi sanoa, sillä nuorethan tunnetusti äänestävät henkilöitä eivätkä puolueita).

Tässä tiiliseinässä luki "KOKOOMUS" valkoisin, pilvimäisin tikkukirjaimin, jotka olivat suurin piirtein noiden sinisten numeroiden kokoiset. Valitettavasti en ehtinyt kuvata sitä, koska teksti pestiin hyvin pian pois, mutta uskotte varmaan minua silti.

Vantaan Mikkolassa asuu näppituntumani perusteella paljon maahanmuuttajia ja pienituloisia ihmisiä. Vaikka nuoret ovat nuoria, siitä syystä oli silti huvittavaa nähdä tuollainen poliittinen kannanotto lähikaupan seinässä. Olihan se luovempi kuin vaalimainosten sabotoiminen. Mitä siitä ajattelisi? Äänestipä miten vain, "yleispuolue" Kokoomus pysyy? Kokoomus on kingi? Kokoomus käy vaikka lähimarketin seinäkoristeeksi? En tosiaan tiedä. Mutta ehkä se juju onkin siinä: riippumatta siitä, onko puolueilla eroa vai ei, on vaikea ymmärtää, miksi juuri tietty puolue on tiettynä ajanjaksona suosituin (varsinkin, jos se on Kokoomus). Uskon ymmärtäväni politiikkaa jonkin verran, mutta en minä ymmärrä, miksi eri puolueiden kannatukset ovat sellaiset kuin ovat. Ymmärränkö silloin sittenkään politiikkaa? Mutta jos tuntisin kannatusten taustat, olisiko vaarana, että minäkin jättäisin äänestämättä, koska en kuitenkaan äänestäisi Kokoomusta enkä vastaavia puolueita? Ymmärtävätkö äänestämättömät sittenkin paremmin politiikkaa?

Vaalipäivänä kävelin puolisoni kanssa tytärtämme rattaissa työntäen Maarukanmetsän kodistamme Mikkolan kouluun äänestämään. Oli helteistä, ja kadut olivat hyvin autiot. Ohittamallamme bussipysäkillä, jonka seinässä oli A. Alushameen vaalimainos - kadun toisella puolella pysäkin seinässä oli Eija-Riitta Korholan mainos, joka toi mieleen uuden Disney-elokuvan julisteet - seisoskeli kolme ihmistä. Minusta näytti siltä, että he naureskelivat salaa meille: "Menkää vain äänestämään, hölmöt, me hyppäämme bussiin ja menemme Kuusijärvelle ottamaan aurinkoa." Bussi tuli melkein heti, ja noustessaan kyytiin he näyttivät luovan meihin vielä viimeisen pilkallisen silmäyksen: "Te hölmöt!"

Koulun piha oli typötyhjä. Kadulla oli kuitenkin vaatimaton kyltti, jossa luki "ÄÄNESTYSPAIKKA", joten olimme oikeassa osoitteessa. Toinen samanlainen kyltti oli kadun puoleisessa ovessa, ja tulkitsimme sen nuolen osoittavan kulman taakse. Kävelimme kulman taakse, jossa ei ollut mitään, tulimme takaisin ovelle ja totesimme, että kyltti ja sen nuoli tarkoittivatkin, että pitää mennä juuri siitä ovesta. Silloinhan nuolen olisi pitänyt osoittaa ylös eikä sivulle, ajattelin harmissani.

Sisällä näimme ensin edessämme yksinäisen ihmisen pöydän ääressä monen metrin päässä sisäänkäynnistä, niin etten saanut selvää, mistä keräyksestä oli kyse. Käännyimme vasemmalle voimistelusaliin, jossa äänestyskopit olivat. Siellä pöytien ääressä istui yhteensä kuusi seitsemän virkailijaa hyvin vaitonaisina ja vakavina. Muita äänestäjiä ei näkynyt eikä kuulunut. Puolisoni meni ensin äänestämään, ja sillä välin minä vahdin tytärtämme. Tämä ei näyttänyt viihtyvän, koska virkailijat olivat niin vaitonaisia ja vakavia. Onneksi puolisoni hoiti asiansa pikaisesti, vei tytön ulos ja jätti minut puolestani äänestämään. Minäkin hoidin asiani pikaisesti, sillä en minäkään viihtynyt siellä. "Sinne!" sanoi virkailija, joka paljasti laatikon raot, jotta voin pudottaa äänestyslipun laatikkoon.

Ulkona oli yhä helteistä. Juuri kun olin ajatellut, että eikö kukaan muu tule äänestämään, jostain asteli reippaasti paikalle keski-ikäinen, vakavailmeinen punkkarin näköinen mies. Se tuntui lohdulliselta: punkkari äänesti, eikä viereisen K-Marketin seinässä enää lukenut "KOKOOMUS". Mutta kadut olivat yhä myös hyvin autiot. Missä kaikki olivat? Olihan, hyvänen aika, vaalipäivä!

Ainahan sitä vaalien alla innostutaan liikaa, odotetaan suuria ja toisaalta epäillään koko touhun mielekkyyttä. Sama juttu aina. Eikä koskaan juuri mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan. Ei nytkään. Arvatkaapa miksi? KOSKA TE ETTE SAATANA ÄÄNESTÄ KUIN PRESIDENTINVAALEISSA ETTEKÄ KUNNOLLA NIISSÄKÄÄN JOS TOISELLA KIERROKSELLA EIVÄT OLE KOLMEN SUUREN PUOLUEEN EHDOKKAAT!

No hyvä on, ehkä liioittelen. Ehkä äänestyksen vilkastuminen ei automaattisesti johda poliittisten voimasuhteiden toivottaviin muutoksiin. Ehkä minkäänlaiset poliittisten voimasuhteiden muutoksetkaan eivät johda minkäänlaisiin muutoksiin, ei edes tai ainakaan "jytky". Myönnän aluksi vähän ilahtuneeni viime eduskuntavaalien tuloksesta, koska ajattelin, että nyt suuret puolueet joutuvat vähän tuumailemaan. Sitten, pitkällisten hallitusneuvottelusekoilujen jälkeen, kävikin ilmi, että jytkyläiset eivät olleetkaan sellaisia poliitikkoja, jotka demokratiassa saavat jotain aikaan eli kykenevät kompromisseihin. Niinpä he jäivät oppositioon, eikä muiden puolueiden tarvinnutkaan tuumailla - paitsi keskenään, mutta siinähän ei ollut mitään uutta. Kolmen vuoden aikana jytkyläiset, etenkin heidän naisia ja lapsia vihaava ylimielinen ylipäällikkönsä, ovat antaneet itsestään yhä luotaantyöntävämmän ja vastenmielisemmän kuvan (tässä arviossa on otettu huomioon kaikki humoristisetkin ulottuvuudet), joten lienee turha odottaa, että he vuoden päästä saisivat sata edustajaa ja uskaltautuisivat viimein tunnustelemaan hallituksen muodostamista itsensä kanssa.

Ilahduin myös erikseen Keskustan, lapsuudenkotiympäristöni, jossa joko äänestettiin Keskustaa tai sitten ei ollenkaan, suosikkipuolueen kannatuksen romahtamisesta ja olin varma, ettei se siitä enää nouse. Kun nousi, olin yhtä varma, että tässä maassa ei saatana ikinä, ikinä mikään muutu eikä mistään opita. Mutta ehkä olen vielä liian nuori toteamaan, ettei mikään ikinä muutu. Ehkä pitäisi kokea sota ja rauha tai Kekkosen aika ja Kekkosen jälkeinen aika tai jotain vastaavaa, että huomaisi muutoksia. Odotellaan sitten.

En ehkä ymmärrä politiikkaa, mutta ymmärrän sen, ettei politiikka ole kaikki kaikessa. On suuria asioita, yhteiskunnallisia rakenteita, joihin ei voi vaikuttaa äänestämällä. Mutta äänestämällä voi lisätä mahdollisuuksiaan vaikuttaa noihin suuriin asioihin, kunhan äänestää oikein. Pitää äänestää puoluetta eikä henkilöä. Pitää äänestää puoluetta, joka ei ajattele äänestäjiään vaan kaikkia, sillä demokratiassa valta on kaikilla. Pitää äänestää politiikkaa, joka on yhteisten eikä vain joidenkuiden asioiden hoitamista. Pitää äänestää! Yksikään puolue ei ole niin kaukana yhdenkään äänestäjän näkemyksistä ja arvoista, etteikö äänestäminen olisi mielekästä. Jos haluaa kaikkien puolueiden ja kaiken politiikan katoavan niin kuin "KOKOOMUS" Mikkolan K-Marketin seinästä (kukapa ei sitä haluaisi), pitää äänestää puolueita ja politiikkaa, kunnes niin tapahtuu. Pitää äänestää! Ei ole vaihtoehtoja! Pitää saatana äänestää!